Pallontallaajat.net
Valikko
Viimeisimmät kommentit
    Kategoriat
    Uncategorized

    Päivä guaranien kanssa

    on tammikuu 1, 2019

     

    Matkustin tänään mielessäni guarani-kylään, jossa sain viettää yhden päivän alkuperäisasukkaiden kanssa, kun olin Brasiliassa viime kuussa. Kaipaan nyt sitä rauhallisuutta ja luonnon läheisyyttä, jota siellä koin. 

    Unelma Guarani-heimon tapaamisesta minulla oli ollut jo kauan ja ensimmäisellä kerralla Brasiliassa huomasin, että näiden ihmisten löytäminen oli vaikeampaa kuin olin luullut. Tällä kertaa olin onnekas, koska tuntemani ihmiset tunsivat erään opettajan, joka kävi opettamassa lapsia alkuperäisasukkaiden kylässä ja tätä kautta saimme tiedon kylän sijainnista. Eräänä aamuna ajoimme sitten mutkaista tietä vuorelle, jonne ystäväni jättivät minut koko päiväksi. 

    Kun jäin yksin kylään, kävelimme syvemmälle metsään opettajan ja lasten kanssa, joiden musiikkitunti pidettiin metsässä. Sain heti alkaa auttaa nuorta tyttöä ja vauvaikäistä poikaa nuotion tekemisessä. Kysyin pojan ikää ja tyttö kertoi hänen olevan 3-vuotta ja lisäsi: ”Hän on minun poikani”. Yritin peittaa hämmästykseni, koska olin luullut tyttöä noin 12-vuotiaaksi. 

    Myöhemmin näin, että oppilaat ja etenkin tytöt pitivät yhdessä hyvin huolta pienestä pojasta, joka kulki mukana kaikessa mitä tehtiin. Kun nuotiota oltiin sytyttämässä, löysin pojan viereisen savimajan sisältä, jonne hän oli koonnut oman nuotion parista muoviroskasta ja oli juuri sytyttämässä sitä sytkärillä, jonka ehdin onneksi napata pois. Jouduin hillitsemään monessa kohtaa kontrollifriikkiä puoltani, kun tarkkailin pojan seikkailuja metsässä.  

    Nuotiolla oli tarkoitus paistaa leipiä, mutta yrityksen katkaisi pian sadekuuro. Tämän alkaessa lapset kuitenkin nostivat yllätyksekseni nuotion paljailla käsillään ja veivät sen savimajan sisälle. Leipien paistamista jatkettiin sitten sisätiloissa, vaikka savu täytti huoneet ja kirveli silmiä. Pian huomasin lapsilla olevan piipun, jota he kantoivat mukanaan kaikkialle ja polttivat vuorotellen.  Kylän johtajan kanssa jutellessani kuulin, että myös alkoholi on välillä ongelma lasten kanssa, mutta sitä yritetään kontrolloida. Aikuisten parissa juominen on ilmeisesti melko yleinen ongelma. 

    Olin lukenut juuri ennen vierailua esimerkiksi The Guardianin jutun, jossa tiivistettiin guaranien käsimystä Brasiliassa. Artikkelin mukaan heimo on menettänyt lähes 95% sen alkuperäisistä maaomistuksista, jotka on käytetty uudelleen esimerkiksi sokeriruokon ja soijan kasvatukseen. Virallisten tilastojen mukaan Brasiliassa elää noin 47 000 guarania, joista suurin osa on ahdistettu asumaan pienille maa-alueille ja esimerkiksi reservaatteihin.

    Jutussa haastatellun heimon johtajan mukaan kyse on hitaasta kansanmurhasta. Karkotuksista johtuen jopa tuhat nuorta guarania on tehnyt itsemurhan viimeisen vuosikymmenen aikana.

    Minun tapaamillani lapsilla tuntui olevan hyvin tavallisia unelmia, he halusivat mennä yliopistoon ja opiskella esimerkiksi oikeustiedettä. He kertoivat, että oppivat kotona ensin guaranin kielen ja opittuaan sen heille opetetaan myös portugali. Kaikilla heillä oli guaraninkielisten nimien lisäksi myös portugalinkieliset nimet.

    Myöhemmin osallistuessani esimerkiksi brasilialaisia rytmejä käsittelevälle kurssille, huomasin että asenteet alkuperäiskansojen kulttuuria ja perintöä kohtaan on ainakin osittain hyvin positiivisia. Tapasin paljon ihmisiä, joiden näkemyksien mukaan Brasiliassa on menetetty paljon, kun yhtä väestönosaa ei ole osattu kunnioittaa ja kuunnella päätöksenteossa ja muutenkin. Toisaalta tietämys guaraneista oli tästä huolimatta aika vähäistä ja esimerkiksi sortaminen jatkuu yhä samoin kuin ennenkin.

     

    Tagit
    LIITTYVÄT VIESTIT

    JÄTÄ KOMMENTTI